S.N. Goenka: "Universaali henkisyys tuo rauhaa"

36767

Alla on S.N. Goenkan puhe, jonka hän piti 29. elokuuta 2000 Yhdistyneiden Kansakuntien pääkokoussalissa vuosituhathuippukokouksen osanottajille.

Valoa tarvitaan, kun on pimeää. Nykyään, kun on paljon kärsimystä väkivaltaisista konflikteista, sodista ja verenvuodatuksista, maailma tarvitsee kipeästi rauhaa ja harmoniaa. Tämä on suuri haaste uskonnollisille ja henkisille johtajille. Hyväksykäämme tämä haaste.

Jokaisella uskonnolla on ulkokuori sekä sisin olemus. Ulkokuori koostuu riiteistä, rituaaleista, seremonioista, uskomuksista, myyteistä ja opeista. Nämä ovat erilaisia eri uskonnoissa. Mutta on olemassa myös sisin olemus, joka on sama kaikilla uskonnoilla: universaali oppi moraalista ja hyväntekeväisyydestä sekä puhtaasta, kurinalaisesta mielestä, joka on täynnä rakkautta, myötätuntoa, hyvää tahtoa ja suvaitsevaisuutta. Tätä yhteistä nimittäjää uskonnollisten johtajien tulisi painottaa ja uskonnonharjoittajien tulisi kunnioittaa. Konfliktit voidaan minimoida, jos annetaan arvo kaikkien uskontojen sisimmälle olemukselle ja ollaan suvaitsevaisempia ulkoisille muodoille.

Kaikkien tulisi olla vapaita harjoittamaan omaa uskoaan. Ja kaikkien tulee myös muistaa harjoittaa uskontonsa sisintä olemusta. Ei tulisi häiritä muita heidän uskonharjoittamisessaan eikä tuomita tai vähätellä muita uskontoja.

Meille on annettu uskojen moninaisuus, mutta miten voitamme eroavaisuudet ja saavutamme rauhan? Buddhan, valaistuneen, luokse tuli usein ihmisiä, joilla oli eriäviä mielipiteitä. Hän sanoi heille: “Laittakaamme syrjään eroavaisuutemme. Keskitytään siihen, mistä olemme samaa mieltä. Miksi riitelisimme?” Tämä viisas neuvo on arvossaan tänäkin päivänä.

Olen kotoisin muinaisesta maasta, joka on synnyttänyt monia filosofisia ja henkisiä suuntauksia vuosituhansien aikana. Lukuun ottamatta satunnaisia väkivaltaisuuksia, maani on ollut mallina rauhanomaiselle yhteiselolle. Noin 2300 vuotta sitten maata hallitsi Ashoka Suuri, jonka valtakunta ylettyi nykyisestä Afganistanista Bangladeshiin. Myötätuntoinen hallitsija teetti kivikirjoituksia ympäri valtakuntaansa. Niissä luki, että kaikkia uskontoja tulee kunnioittaa. Tämän takia eri henkisten traditioiden seuraajat tunsivat olonsa turvalliseksi hänen valtakunnassaan. Hän pyysi ihmisiä elämään moraalista elämää, kunnioittamaan vanhempiaan sekä muita iäkkäämpiä ihmisiä. Lisäksi hän kehotti olemaan tappamatta. Hänen kehotuksensa alamaisilleen on hyödyllinen myös tänä päivänä:

“Ei tule kunnioittaa pelkästään omaa uskontoaan ja tuomita muita uskontoja. Sitä vastoin tulee kunnioittaa myös muita uskontoja. Kunnioittamalla muita uskontoja voi auttaa omaa uskontoaan kasvamaan ja tekee samalla myös palveluksen muille uskonnoille. Tekemällä toisin kaivaa hautaa omalle uskonnolleen ja vahingoittaa samalla myös muita uskontoja. Joka kunnioittaa omaa uskontoaan ja tuomitsee muut uskonnot, saattaa tehdä näin, koska on hyvin omistautunut omalle uskonnolleen. Hän ajattelee: "Tämä on ylistys uskonnolleni", mutta hänen tekonsa vahingoittavat hänen omaa uskontoaan paljon enemmän. Sopusointu on tärkeää. Kuunnelkaamme myös muiden uskontojen oppeja.” (Kivikirjoitus12)

Keisari Ashoka edustaa suvaitsevaisen yhteiselon ja rauhanomaisen synteesin mahtavaa perinnettä. Perinne jatkuu hallitusten ja hallitsijoiden keskuudessa nykyäänkin. Esimerkkinä on Omanin monarkki, joka on lahjoittanut maata muiden uskontojen kirkoille ja temppeleille samaan aikaan harjoittaen omaa uskontoaan kaikella antaumuksella. Olen varma, että tällaisia myötätuntoisia hallitsijoita ja hallituksia tulee lisää tulevaisuudessa ympäri maailmaa. Kuten sanonta kuuluu: “Siunattuja ovat rauhantekijät, heitä kutsutaan Jumalan pojiksi.”

Se on selvää, että väkivallan tekijät vahingoittavat etupäässä omia ystäviään ja sukulaisiaan. He tekevät sen joko suoraan, suvaitsemattomuutensa kautta, tai epäsuorasti, herättämällä väkivaltaisia vastaiskuja heidän toimintaansa kohtaan. Kuten on sanottu: “Siunattuja ovat armolliset, he saavuttavat armon.” Tämä on luonnon laki. Sitä voi myös kutsua tieksi Jumalan luo. Buddha sanoi: “Vihaa ei poisteta vihalla, vaan sen vastakohdalla. Tämä on ikuinen Dharma (henkinen laki).” Sillä, mitä kutsutaan dharmaksi Intiassa ei ole mitään tekemistä hindulaisuuden, buddhalaisuuden, jainalaisuuden, kristinuskon, islamin, juutalaisuuden, sikhiläisyyden tai minkään muunkaan uskonnon kanssa. Totuus on yksinkertainen: Ennen kun vahingoittaa muita, vahingoittaa itseään kehittämällä negatiivisuutta; ja poistamalla negatiivisuuden, löytää rauhan sisimmästään ja tuo rauhaa maailmaan.

Mielenrauha tuo maailmanrauhaa

Kaikki nimensä arvoiset uskonnot pyytävät seuraajiaan elämään moraalista ja eettistä elämää, saavuttamaan mielenhallinnan ja pyrkimään sydämen puhtauteen. Yksi traditio sanoo: “Rakasta lähimmäistäsi”, toinen sanoo: ”Salaam walekum” - “Olkoon rauha kanssasi”; ja kolmas sanoo: ”Bhavatu sabba maṅgalaṃ” tai ”Sarve bhavantu sukhinah” - “Olkoon kaikki olennot onnellisia”. Tekstit Raamatussa, Koraanissa ja Gitassa kehottavat rauhaan ja sopuun. Kaikki uskontojen perustajat, Mahaviristä Jeesukseen, ovat olleet suvaitsevaisuuden ja rauhan perikuvia. Maailmassa on usein uskonnollisia riitoja ja jopa sotia, koska pidämme tärkeänä vain ulkokuorta ja jätämme huomiotta sisimmän. Tuloksena on rakkauden ja myötätunnon puute.

Maailmassa ei voi olla rauhaa, jos ihmisten sisimmässä ei ole rauhaa. Sisäinen levottomuus ja rauha eivät sovi yhteen. Yksi tie rauhaan on vipassanameditaatio - ei-lahkolainen, tieteellinen, tuloskeskeinen itsetarkkailun ja totuuden oivaltamisen tekniikka. Tekniikan harjoittaminen tuo kokemuksellisen ymmärryksen siitä, kuinka mieli ja keho vaikuttavat toisiinsa. Aina, kun negatiivisuutta, kuten vihaa, tulee mieleen aiheuttaa se epämiellyttäviä tuntemuksia kehossa. Aina, kun mielessä on ehdotonta rakkautta, myötätuntoa ja hyvää tahtoa, koko kehossa on miellyttäviä tuntemuksia. Vipassanan harjoittaminen paljastaa, että toiminta mielessä edeltää fyysistä ja sanallista toimintaa, ja mielen toiminta määrittää, onko fyysinen tai sanallinen teko hyvä vai paha. Mieli on kaikkein olennaisin. Siksi meidän täytyy löytää käytännöllisiä keinoja, jotta voimme tehdä mielestä rauhallisen ja puhtaan. Tällaisilla keinoilla voidaan vahvistaa rauhan huippukokouksen julkilausuman tehokkuutta.

Muinainen Intia antoi kaksi harjoitusta maailmalle. Yksi on jooga-liikkeiden (asanoiden) ja hengityksen kontrolloinnin (pranayaman) kautta tapahtuva fyysinen harjoitus, joka auttaa pitämään kehon terveenä. Toinen on mielenharjoitus nimeltä vipassana, joka auttaa pitämään mielen terveenä. Kaikkien uskontokuntien ihmiset voivat harjoittaa näitä metodeja. Samalla he voivat seurata omaa uskontoaan rauhassa ja harmoniassa; ei ole tarvetta käännyttämiselle, joka on yleinen syy jännitteisiin ja konflikteihin.

Jotta yhteiskunta voisi olla rauhanomainen, täytyy yhä useammalla kansalaisella olla rauha sydämessään. Koska olemme johtajia, on meidän vastuumme näyttää esimerkkiä, olla inspiraationa muille. Eräs pyhimys sanoi kerran: “Tarvitaan tasapainoista mieltä, jotta voi tasapainottaa muiden tasapainottomat mielet.”

Laajemmin ajateltuna; rauhanomainen yhteiskunta löytää keinon elää rauhallisesti omissa puitteissaan. Kaikki ymmärtävät tarpeen ympäristönsuojeluun, jotta ympäristö ei saastuisi. Se, mikä estää meitä toimimasta ymmärryksemme mukaan, on mielemme saasteet, kuten tietämättömyys, julmuus tai ahneus. Poistamalla nämä saasteet edistämme rauhaa ihmisten keskuudessa, kuten myös tasapainoista, tervettä suhdetta yhteiskunnan ja luonnon välillä. Tällä tavoin uskonto voi edistää ympäristönsuojelua.

Väkivallattomuus: avain uskonnon määrittelemiseen

Uskontojen välillä on väistämättä eroavaisuuksia. Kuitenkin, kuten tämä suurimpien uskontojen johtajien kokoontuminen maailmanrauhan huippukokoukseen osoittaa, haluavat uskontojen johtajat työskennellä rauhan eteen. Olkoon rauha näin ollen tärkein periaate “universaalissa uskonnossa”. Julistakaamme yhdessä, että pidättäydymme tappamisesta ja tuomitsemme väkivallan. Kehotan myös poliittisia johtajia osallistumaan tähän julistukseen. Heillä on avainasema siinä, että edistävätkö rauhaa vai sotaa. Huolimatta siitä, osallistuvatko he tai eivät, antakaamme lupaus tässä ja nyt: sen sijaan, että suvaitsisimme väkivallan ja tappamisen, julistakaamme, että tuomitsemme ehdottomasti tällaiset teot, erityisesti väkivallan uskonnon nimissä.

Tietyillä henkisillä johtajilla on ollut viisautta ja rohkeutta oman uskontonsa nimissä tehtyjen väkivallantekojen tuomitsemiseen. Voi olla erilaisia filosofisia ja teologisia näkökulmia siitä, kuinka haetaan anteeksiantoa ja kadutaan tehtyjä väkivaltaisuuksia ja tappamisia. Mutta jo se, että tunnustaa väkivallanteon, osoittaa, että se oli väärin ja sitä ei suvaita tulevaisuudessa.

Nyt Yhdistyneiden Kansakuntien suojeluksessa yrittäkäämme muodostaa uskonnosta ja henkisyydestä kuvaus, joka korostaa väkivallattomuutta ja kieltäytyy hyväksymästä väkivaltaa ja tappamista. Ihmiskunnalle ei ole olemassa suurempaa epäonnea kuin epäonnistua määrittelemään uskonto synonyymina rauhalle. Huippukokous voi esittää konseptia “universaalista uskonnollisuudesta” tai “henkisyydestä ilman lahkoa” YK:n kannatettavaksi.

Olen varma, että tämä huippukokous auttaa keskittämään maailman huomion uskonnon todelliseen tarkoitukseen:

Uskonto ei erota meitä;
se opettaa meille sydämen puhtautta.

Onnittelen tämän historiallisen huippukokouksen järjestäjiä heidän visiostaan ja vaivannäöstään. Ja onnittelen uskonnollisia ja henkisiä johtajia, joilla on ollut kypsyyttä työskennellä sovittelutyössä, antaen ihmiskunnalle toivoa siitä, että uskonnollisuus ja henkisyys johtavat rauhanomaiseen tulevaisuuteen.

Olkoot kaikki olennot vapaita vihasta ja olkoot kaikki olennot onnellisia.

Vallitkoon rauha ja harmonia.